Laserpoint.fi

Kun puhutaan suomalaisesta elektronisesta musiikista, monelle nousee varmasti ensimmäisenä mieleen Darude ja lähes kansallislaulun maineen saanut kappale “Sandstorm”. Elektronisella musiikilla eli konemusiikilla tarkoitetaan pääasiassa musiikkia, jonka tekoon käytetään sähköisiä instrumentteja, syntetisaattoreita ja äänenmuokkausta esimerkiksi tietokoneella. Vaikka ensimmäiset elektroniset kappaleet sävellettiin jo 40-luvulla, vasta syntetisaattorien tuleminen markkinoille 80-luvulla ja tietokoneiden yleistyminen 90-luvun alussa nosti tyylilajin ennennäkemättömään suosioon. Nykyaikana laitteiden ja ohjelmistojen halventuminen on tehnyt musiikin tekemisen mahdolliseksi lähes jokaiselle. Alun perin elektronista musiikkia pidettiin lähinnä taidemusiikkina tai erikoisina kokeiluina muokata ääntä. Nykyään konemusiikkia kuullaan yleisesti klubeilla ja myös radiosoitossa. Elektronisen musiikin suuntauksia on lukuisia, ja niistä tunnetuimpia ovat house, trance, drum’n’bass, ambient ja tekno.

Suomalainen musiikki ei ole pelkkää heviä ja iskelmää

Yle listasi 100 suomalaisen konemusiikin klassikkoa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. YleX järjesti vuoden 2016 lopulla äänestyksen, jossa lähes 400 biisin joukosta valikoitui 100 parasta suomalaista elektronista musiikkia edustavaa kappaletta. Lähes kaikki listan kappaleet ovat eri artisteilta, joten ei voida ainakaan väittää, että Suomessa olisi pulaa elektronisen musiikin taitajista. Listalle mahtuu laaja kirjo kappaleita viimeisen 20 vuoden ajalta, joista osa on noussut lähes kulttimaineeseen. Niistä Ville ”Darude” Virtasen ja Jaakko ”JS16” Salovaaran Sandstorm-hitti pitää paikkaansa ykkösenä, mutta listalta löytyvät myös muun muassa Raptorin hersyvä ”Oi Beibi”, Movetronin ysäridancea edustava ”Romeo ja Julia”, sekä Bomfunk MC’s:n ”Freestyler”. Uudempaa polvea edustavat klubeilla ihmisiä tanssittavat DJ Orkidea ja Alex Kunnari. Uutena tulokkaana Ylen listalla loistaa Alma, josta lisää seuraavaksi. Suomalainen musiikki ei todellakaan ole enää pelkkää heviä ja iskelmää, vaan elektronisella musiikilla on vahva jalansija täällä pimeässä Pohjolassakin.

Alma vie suomalaista elektropoppia maailmalle

Alma on parikymppinen, kuopiolainen laulaja ja lauluntekijä. Hän on nuoresta iästään huolimatta päässyt siihen, mistä moni suomalainen artisti haaveilee. Alma on nimittäin hyvää vauhtia valloittamassa maailmaa! Suomalaiset ovat tästä tietysti innoissaan, sillä Daruden jälkeen suomalainen elektroninen musiikki on valitettavasti elänyt hiljaiseloa. Alman lupaava ura lähti käyntiin Idols-kilpailusta vuonna 2013. Vuonna 2016 hänet kiinnitettiin Universal Music -levy-yhtiön talliin ja Alman ensimmäinen oma single ”Karma” julkaistiin. Alman tyyli on hyvin omantakeinen, niin musiikillisesti kuin tyylillisestikin. Alman tunnusmerkiksi ovat nousseet kirkkaan neonkeltaiset hiukset. Alma tuskin on henkilö, joka suostuisi laittamaan jalkaansa clarks korkkareita, vaan artisti viihtyy ennemmin lenkkareissa. Alman ensimmäinen albumi onkin nimetty sopivasti ”Dye My Hair” eli ”värjää minun tukkani”. Se julkaistiin lokakuussa 2016 ja on saanut kannustavan vastaanoton useissa maissa. Alma saattaa hyvinkin olla seuraava huippuartisti, joka vie Suomen takaisin elektronisen musiikin maailmankartalle.

DJ, eli suomalaisittain tiskijukka, on klubin, bileiden tai muun tapahtuman tunnelman nostattaja. Nykyisin musiikki on useimmiten digitaalisessa muodossa, joten dj ei varsinaisesti enää vaihda levyjä, vaan soittaa musiikkia usein omilta laitteiltaan, vaikkapa sitten kannettavalta tietokoneelta. Tämän lisäksi hän tarvitsee bileiden tai tapahtuman osallistujien tanssittamiseen toki muitakin laitteita, kuten vaikkapa miksereitä sekä muuta tekniikkaa. Tämä kaikki tuleekin mahduttaa hyvään dj-koppiin, ja vielä niin, että itse dj mahtuu sinne soittamaan.

Useat musiikin ystävät ovat varmasti ainakin kerran elämänsä aikana törmänneet dj:hin, joten myös jonkinlainen käsitys siitä, mikä dj-koppi on, on muodostunut. Maallikko ei kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä kaikkea tuossa pienen näköisessä karsinassa sitten oikein tulisi olla, jotta sen voisi luokitella hyväksi. Tekniikan lisäksi sinne tietysti tarvitaan kalusteita, joita voi joskus löytää jopa tavallisista kalustekaupoista, kuten vaikkapa verkkokaupasta furniturebox.fi.

Dj-koppi paikan mukaan

Juhlan, klubin tai tapahtuman musiikista ja tunnelmasta vastaava dj soittaa yleensä tietyntyylistä musiikkia, paikasta riippuen. Paikasta riippuu musiikin tyylin lisäksi usein myös se, millaiset puitteet dj tarvitsee ja rajaa paikka toki sitäkin, kuinka iso dj-koppi voi olla. Otetaanpa esimerkiksi ruotsinlaiva, jossa tilaa ei ole niin paljon, kuin suuressa klubissa. Tällöin dj:llä on paljon pienempi tila tavaroilleen, musiikkilaitteilleen sekä muille oheislaitteille, kuin jossakin isommassa tilassa.

Aivan pikkuruisessa kopissa dj-ei pysty parhaimpaan suoritukseensa, sillä sinne eivät välttämättä mahdu kaikki tarvittava tekniikka, mutta ei kopin tarvitse olla suuren suurikaan hyvien bileiden takaamiseksi. Paikka määrittääkin melko paljon sitä, minkä suuruinen ja miten varusteltu dj-koppi on. Jotta se olisi hyvä, on sinne kuitenkin mahduttava kaikki tarpeellinen, sekä ehkäpä jotain ekstraakin.

Muutakin kuin tekniikkaa

Olemme puhuneet paljon siitä, kuinka dj:lle tärkeää on tekniikan mahtuminen koppiin, mutta dj-kopissa on paljon muitakin puolia, jotka tekevät siitä joko hyvän tai huonon. Yksi tällainen osa-alue on kopin ulkoasu, eli se, mitä asiakkaille näkyy. Erityisesti klubeilla ja erilaisissa bileissä dj-koppien etuseiniin on voitu suunnitella vaikkapa valo-installaatioita, näyttöjä, erilaisia bannereita tai jotakin muita luovia ratkaisuja. Kaikki nämä tekevät dj-kopista paitsi paikan josta musiikki kantautuu tanssilattialle, myös katseenvangitsijan.

Lyhykäisyydessään voisi sanoa, että hyvä dj-koppi on varustettu ajanmukaisella ja toimivalla tekniikalla, hyvällä pohjaratkaisulla sekä jollakin tyylikkäällä yksityiskohdalla, jolla se on saatu näyttämään hyvältä myös ulkopuolelta. Tällainen dj-koppi palvelee parhaiten niin asiakkaita kuin itse dj:täkin.

DJ:n suomenkielinen käännös tiskijukka voi luoda hieman harhaanjohtavan kuvan. Humoristisesti ajatellen nykynuorelle termistä voi tulla mieleen ravintolan tiskaaja, vanhemmalle väelle taas se levyjä diskossa soittava henkilö. Perinteisesti DJ on ollut se henkilö joka soittaa musiikkia erilaisissa yleisötilaisuuksissa tai esimerkiksi radiossa. Suomalainen käännöskun maaseutukeikoilla sana disc jockey oli liian hankala paikallisille järjestäjille. Itse englanninkielistä termiä käytettiin ensimmäisen kerran jo 1930-luvulla ja ensimmäisen kerran printtimediassa 1940-luvulla.

Ensimmäiset DJ-käyttöön tarkoitetut DJ-mikserit kehitettiin 1960-luvulla. Vuonna 1974 Technics julkaisi kuuluisan SL-1200 levysoittimensa. Näihin aikoihin hip hop DJ:t alkoivat käyttää levysoittimia instrumentin tapaan. He eivät enää vain soittaneet levyjä vaan muokkasivat levyjen sointia käyttämällä esimerkiksi “scratchaus” tekniikkaa (eli liikuttivat levyä sormellaan edes takaisin, josta seurasi ääni, jota voitiin käyttää perkussiivisena elementtinä), joka on vielä nyky hip hopissakin erittäin käytetty tekniikka. Scratchaus-ominaisuus löytyy myös moderneista DJ soittimista, vaikka näillä soittimilla ei enää ole mitään tekemistä vinyylien kanssa ja ne toistavat mp3 (tai muita äänitiedostoja) tiedostoja. Nykyään on myös olemassa “timecode” nimellä tunnettuja “vinyylejä”, jotka näyttävät vinyylilevyiltä, mutta sisältävät vain aikakoodin, jolloin DJ pystyy manipuloimaan digitaalista audiota kuten vinyylilevyä. Nämä perustuvat ohjelmistoon, joka tunnistaa aikakoodin liikkeen nopeuden, suunnan ja paikan.

DJ-tyyppejä on useita. Aikaisemmin mainittu henkilö joka soittaa levyjä julkisessa tilaisuudessa tai vaikkapa diskossa tai klubilla. Radiossa juontajaa voidaan usein kutsua myös DJ:ksi, tosin nykyinen formaattiradio soittolistoineen rajoittaa juontajan/ DJ:n mahdollisuuksia vaikuttaa soitettavaan musiikkiin, jolloin termi DJ ei ole enää niin sopiva. Jotkut DJ:t tarjoavat myös kokonaista pakettia, jolloin he tulevat esimerkiksi juhlatilaisuuteen äänentoistokaluston kanssa ja hoitavat koko tilaisuuden äänentoiston. He saattavat myös toimia koko tilaisuuden seremoniamestarina. Monien rap-muusikkojen mukana kiertää DJ, joka hoitaa rapin taustamusiikin soittamisen ja tarvittaessa efektoinnin.

Nykyään suurin osa DJ:stä käyttävät kannettavaa tietokonetta tai tablettia. Näillä onkin tarjolla monenlaisia ohjelmia musiikin soittoon ja DJ käyttöön. Muutamat valmistajat tarjoavat myös fyysisiä turntablepintoja, joilla DJ voi mm. scratchata vaikka soittaakin pelkkiä musiikkitiedostoja. Tämän lisäksi monet esiintyvät DJ:t käyttävät erilaisia kosketinsoittimia ja syntetisaattoreita, joilla he lisäävät erilaisia ääniefektejä yms. levyihin joita soittavat. Tämä hämärtääkin rajaa sen välillä onko DJ pelkkä levyjä soittava henkilö vai muusikko.

Hyvä DJ ei vain pelkästään soita levyjä levyjen perään, vaan lukee yleisön tunnelmaa. Hän pystyy valinnoillaan vaikuttamaan ihmisten tunnelmaan ja pitämään tanssijat tanssilattialla. Eri
kappaleiden saumattomalla miksauksella hän pystyy pitämään illuusion loputtomasti jatkuvasta musiikkikappaleesta. Tämä pitää ihmiset tanssilattialla koko illan ajan. Monilla klubeilla ja yökerhoilla on vakituinen DJ, joka soittaa klubilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Esimerkiksi Hakkasan ravintola on tunnettu siitä, että he palkkaavat erittäin korkealla palkalla korkean profiilin DJ:tä klubin vakituisiksi viihdyttäjiksi.

Tällä hetkellä DJ:t ovat elektronisen tanssimusiikin rock-tähtiä, jotka saavat tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja muutaman tunnin esiintymisestä. Heidän tallenteitaan myydään miljoonia ja he kirjoittavat usein oman materiaaliansa, käyttäen vierailevia tunnettuja laulusolisteja ja jokaisella tähti-DJ:llä on oma tunnistettava soundinsa oman genrensä sisällä. Tähti-DJ:t ovat myös haluttuja tuottajia muidenkin artistin levytyksille.

DJ-mikserit

DJ-mikserit ovat yleensä huomattavasti pienempiä kuin studio tai liveäänentoistoon tarkoitetut mikserit. Tavallisessa DJ-mikserissä on normaalisti kahdesta neljään sisääntulokanavaa, kun taas isoissa livekäyttöön tarkoitetuissa miksereissä saattaa olla jopa 48 sisääntulokanavaa. Toinen huomioitava ero muuhun käyttöön tarkoitettujen ja DJ-mikserin välillä on “cue” ominaisuus. Cue:lla DJ pystyy kuuntelemaan kuulokkeillaan äänitettä, niin ettei yleisö kuule tätä. Tämä mahdollistaa tarkan kohdan etsimisen levystä ja niin kutsutun “beat matchaamisen”. DJ-miksereistä löytyy myös “crossfader” liuku, joka toisin kuin äänenvoimakkuutta säätävä liuku, on yleensä horisontaalisesti eikä vertikaalisesti.

Suurimmassa osassa DJ-miksereitä on phono-sisääntulot etuvahvistimella, joihin vinyylilevysoittimet voidaan kytkeä. Suurimmassa osasta löytyy ekvalisaattori, josta yleensä löytyvät erilliset diskantti, basso ja keskialue säätimet. Joissakin DJ-miksereissä on myös sisäänrakennettuja efektejä kuten kaiku tai delay, joita DJ voi käyttää joko musiikin tai oman laulunsa/puheensa efektointiin.

Levysoittimet

Perinteisesti DJ:n päätyökalu on ollut vinyylisoitin ja vinyylisoittimista erityisesti Technicsin SL-1200. Kahden vinyylisoittimen ja DJ-mikserin käyttö ovat mahdollistaneet koko DJ-kulttuurin synnyn. Monet nyky-DJ:t käyttävät edelleen vinyylisoittimia, koska niissä on heidän mielestään parempi äänenlaatu, tai he kokevat, että vain vinyylisoittimet ovat “aitoja”.

CDJ-soittimet

Alunperin CDJ-soittimet suunniteltiin CD-levyjen soittoa varten, mutta nykyään niitä voidaan käyttää myös tiedostojen soittamiseen USB-tikuilta tai SD-korteilta. Jotkut CDJ-soittimet toimivat myös kontrolloreina DJ-ohjelmille. Tunnetuin valmistaja on liene Pioneer, jonka CDJ-soittimia pidetään alan standardeina ja jotka löytyvät lähes joka klubilta joilla DJ:tä vierailee.

DJ-kontrollerit

DJ-kontrollerit ovat ohjauspintoja, jotka ovat suunniteltu DJ-ohjelmien käyttämiseen. Niiden tarkoituksena on tarjota helppokäyttöisempi käyttökokemus verrattuna näppäimistöön, hiireen tai kosketusnäyttöön. Suurin osa DJ-kontrollereista emuloivat perinteisiä levysoittimia ja DJ-mikseriä. Niistä löytyvät samankaltaiset säätimet ja säätömahdollisuudet. Suurin osa käyttää ohjausprotokollana MIDIä, jolloin kontrollerit ovat periaatteen tasolla yhteensopivia lähes kaikkien markkinoilla olevien DJ-ohjelmien kanssa. Kuitenkin monet kontrollereista ovat suunniteltu käytettäväksi vain tietyn DJ-ohjelman kanssa, jolloin niiden käytettävyys muilla ohjelmilla voi olla hieman hankalampaa, johtuen ohjelmien erilaisista ominaisuuksista ja eri valmistajien eriävistä terminologioista.

Kuulokkeet

DJ:t käyttävät usein suljettuja kuulokkeita, jotka eristävät ulkopuoliset äänet. Tällöin heidän on helpompi löytää cue kohdat kappaleista. Useissa DJ-käyttöön suunnitelluissa kuulokkeissa on kääntyvät korvakupit, jolloin DJ voi helposti kuunnella myös kuulokkeiden ulkopuolista ääntä kääntämällä kuulokkeen korvakuppia.

DJ:n ohjelmistot ja DJ-ohjelmat

Ensimmäiset DJ-ohjelmat julkaistiin vuosituhannen vaihteen tietämillä. Nykyään erilaisia kaupallisia DJ-ohjelmia on toistakymmentä. Ohjelmien ominaisuudet vaihtelevat, mutta kaikilla niillä on kuitenkin samat perustoiminnot, jotka mahdollistavat musiikin soittamisen erilaisissa tilaisuuksissa.

Monet DJ:t myös säveltävät itse oman musiikkinsa. Tähän tarkoitukseen on olemassa useita kaupallisia ohjelmistoja, joista käytetyimmät ovat FL Studio, Ableton Live sekä erilaiset Native Instrumentsin ohjelmistot.

Scratchaus

Kun soivaa vinyylilevyä liikutetaan edestakaisin kutsutaan tätä scratchaamiseksi. Nimi termille tulee “repivästä” äänestä jolta scratchaus kuulostaa. Vaikka tekniikan juuret löytyvät jo 1940-luvulta, nousi scratchaus suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla. Tekniikan pioneerina pidetään DJ Grand Wizard Theodorea New Yorkista. Grand Wizard Theodore ja Grandmaster Flash kehittivät scratchausta juuri nimenomaan New Yorkin alueella.

Alunperin scratchaus kehittyi 1940-luvulla, kun radio DJ:t käyttivät alkeellista scratchaustekniikkaa hakeakseen levystä oikean kohdan, että kappale alkaa ilman taukoa jolloin radiossa ei tule hiljaisia hetkiä. Uskottiin, että hiljaiset hetket radiossa saavat kuulijan vaihtamaan radiokanavaa, jolloin radioiden ohjelmapäälliköt ohjeistivat DJ:tä minimoimaan tällaiset hetket. Näihin aikoihin tekniikka jota kutsuttiin nimellä “back cueing” oli jokaisen DJ:n perustaito. Levy laitettiin lautaselle ja neulan ollessa levyssä kiinni sitä liikutettiin sormella vastapäivään, jolloin oli mahdollista hakea tarkasti se kohta mistä musiikki alkaa. Radio DJ:t olivat suuressa roolissa levysoitinten kehittymisessä siihen suuntaan, että niillä oli helpompi tehdä back cueingia.

1970-luvulla klubi ja hip hop DJ:t alkoivat käyttämään back cueingia hieman eri tavalla, jolloin scratchaus syntyi. Sen sijaan, että he olisivat vain hakeneet kappaleen alkukohdan, he liikuttivat levyä edes takaisin kappaleen soidessa, luoden perkussiivisia scratch-efektejä. Scratchauksen isäksikin kutsuttu Grand Wizard Theodore sanoi, että scratchaus on nimenomaan back cueingia jonka yleisö vain kuulee.

Beat mixing tai suomeksi biittimiksaus

Tätä pidetään myös DJ:n perustaitona. Biittimiksaus tarkoittaa kahden kappaleen soittamista niin, että kuulija ei kiinnitä huomiota kappaleiden vaihtumiseen. Käytännössä DJ:t soittavat klubi-illassa kappaleita niin, että musiikki ei katkea missään vaiheessa (paitsi tarkoituksellisissa breikeissä). Yhtenä osa-alueena biittimiksauksessa on biittimatchaus (beat matching), jossa DJ saattaa muuttaa toisen kappaleen tempoa tai sävelkorkeutta, jotta se sopii yhteen paremmin toisen kappaleen kanssa.

Tekniikan isänä pidetään Francis Grassoa, joka alunperin tutki levyjen tempoa metronomin kanssa ja haki kappaleita joilla on sama tempo. Nykyään monet DJ-ohjelmat osaavat automaattisesti hakea kappaleen tempon.

Ableton Live on erittäin suosittu ohjelma DJ-käytössä. Vaikka Live on periaatteessa digitaalinen audiotyöasema joista yleisesti käytetään lyhennettä DAW (digital audio workstation), on siinä monia ominaisuuksia, jotka ovat suunniteltu esiintyvän DJ:n käyttöön. Siitä löytyvät mm. beatmatchaus ja crossfeidaus ominaisuudet, jotka ovat molemmat erittäin käyttökelpoisia DJ:lle. Live on myös nimensä mukaan suunniteltu esiintymiskäyttöön, toisin kuin monet muut digitaaliset audiotyöasemat, Live on suunniteltu toimimaan yhdellä näyttöruudulla. Käyttöliittymä on suunniteltu yksinkertaiseksi käyttää juurikin esiintymistilanteessa.

Livestä löytyy useita erilaisia virtuaali-instrumentteja, joita voidaan ohjata MIDI-protokollan kautta. Tämän lisäksi Livessä on erittäin käytännöllisiä ominaisuuksia audio clippien prosessointiin ja efektointiin. Live pystyy mm. tunnistamaan audio clipin tempon sekä tahtien määrän ja synkronisoimaan sen raidan master tempoon. Myös Liven envelope ominaisuudet ovat DJ käyttäjien suosiossa. Miltei kaikkia Liven parametreja mahdollista automatisoida envelopejen kautta, joka mahdollistaa helpon reaaliaikaisen efektiparametrien muokkauksen esiintymistilanteessa. Liveen on olemassa myös ohjauspintoja, näitä valmistavat esimerkiksi Akai ja Novation. Myös Liven valmistaja Ableton on julkaissut oman kontrollerin Livelle joka tunnetaan nimellä the Push.

Esiintymistilanteen lisäksi Ableton Live on suunniteltu musiikin kirjoittamiseen ja äänittämiseen. FL Studion ohella Live on yksi suosituimpia digitaalisia audiotyöasemia EDM-muusikoiden ja DJ:den keskuudessa. Erinomaiset virtuaali-instrumentit ja midi-tiedostojen muokkausmahdollisuudet tekevät siitä joustavan työkalun musiikin kirjoittamiseen ja taltioimiseen.

Vaikka naisartistit ja naiset ylipäätänsä muusikkoina sekä musiikintekijöinä ovat hyvinkin yleisiä länsimaissa on nais-DJ:den määrä suhteessa miehiin erittäin alhainen. Tässä heijastuu ehkä yleisempi trendi, jossa musiikkiteollisuuden teknisemmissä ammateissa (ääniteknikko, tuottaja, DJ, yms.) valtaosa ammattilaisista on miehiä. Suurin osa alaa tällä hetkellä opiskelevista on myös miehiä.

Varsinkin hip hop musiikissa naisten osuus musiikin tekijöistä on huomattavan alhainen, tämän ajatellaan johtuvan koko genren miesvaltaisuudesta. Hyvin suuri osa hip hop musiikin toimijoista mukaan lukien DJ:t, ovat miehiä. Tätä selitetään usein DJ:n työn teknologiapainoitteisuudella, jota pidetään stereotyyppisesti miehisenä ominaisuutena. Kuitenkin nais-DJ:tä löytyy ja heillä on myös olemassa omat kollektiivinsa ja jopa tapahtumansa. Nämä organisaatiot auttavat nais-DJ:tä etenemään miesvaltaisella alalla. Esimerkiksi New Yorkilainen Discwoman on tällainen kollektiivi, jonka toimintaan kuuluu myös ohjelmatoimisto ja keikkojen järjestäminen. Heidän periaatteenaan on esitellä sekä nais, että naiseksi itseään identifioivia DJ:tä ja antaa heille esiintymismahdollisuuksia sekä järjestää tapahtumia.

Vaikka asiaan ollaan kiinnitetty huomiota, on esimerkiksi EDM-musiikin tekijöistä vain n. 10% naisia. Discwomanin kaltaiset organisaatiot pyrkivät tuomaan tätä ihmisten tietoisuuteen ja edistämään nais-DJ:den mahdollisuuksia saada keikkoja sekä takaamaan heille reilun korvauksen esiintymisistään. Naiset kuitenkin myös itse aktiivisesti hakeutuvat DJ:ksi ja ovat aktiivisesti mukana EDM-musiikin tuottamisessa, eivät pelkästään laulajina vaan myös musiikin tuottajina ja DJ:nä.

1990-luvun alkupuolella kehittyi rave-skene, joka muutti sekä DJ:n, että musiikin roolia. DJ:n imago alkoi muodostua tärkeäksi. 80-luvun alkupuolella kehitetty house-musiikki kehittyi acid house -musiikiksi, ja DJ:t alkoivat kehittää brändiään. Ensimmäiset tähti-DJ:t syntyivät näihin aikoihin. He kiersivät maailmaa esiintymässä ja promotoimassa brändiään, jota he alkoivat ulottaa myös musiikin ulkopuolelle.

Aluksi EDM-musiikki oli lähinnä Eurooppalainen ilmiö, mutta 90-luvun loppupuolella sitä alettiin aktiivisesti promotoida Yhdysvalloissa ja tämä rupesi hitaasti tuottamaan hieman tulosta. Silti monet yhdysvaltalaiset EDM-muusikot, DJ:t ja tuottajan matkustivat Eurooppaan luomaan uraa.

Ateenan Olympialaiset vuonna 2004 olivat jonkinlainen käännekohta EDM:n nousussa kohti valtavirran tietoisuutta. Hollantilainen DJ Tiësto teki musiikin urheilijoiden sisäänmarssiin ja tämä herätti suurta kansainvälistä huomiota EDM:ään. Vuosikymmenen loppua kohti EDM-musiikki oli jo noussut valtavirtaan. Ranskalainen DJ David Guetta saavutti mainetta crossover hiteillään, jotka toivat EDM:n vieläkin laajemman yleisön tietoisuuteen.

Klubit ja keikkapaikat alkoivat suosia DJ:tä, koska toisin kuin bändit, DJ:t pystyvät soittamaan useita tunteja ja tänä aikana ihmiset pysyvät keikkapaikalla ostaen juomia ja juhlien. DJ:t ovat myös muutenkin kustannustehokkaampia kuin bändit. Enää ei tarvittu useita muusikkoja ja teknikoita tuottamaan esitystä, vaan esiintyjä saattoi olla vain yksi henkilö levysoittimien tai laptopin kanssa. 2010-luvun alkupuolella Avicii ja Swedish House Mafia siirtyivät klubeilta areenoille. Music Trades lehti julisti EDM:n olevan nopeimmin kasvava musiikkityyli.

Tällä hetkellä EDM maailmanlaajuisesti erittäin suosittua ja tähti-DJ:t ovat kysyttyjä esiintyjiä. Kaikki DJ:t eivät kuitenkaan ole vilpittömän iloisia tilanteesta. Monia DJ:tä on arvosteltu “pelkäksi napin painajaksi”, jolla ei ole mitään tekemistä DJ:n ammatin ja ammattietiikan kanssa. Esimerkiksi DJ Carl Cox on kutsunut tätä epäedustavaksi kuvaamaan DJ:n todellista ammattia ja ammattitaitoa.