Scratchaus
Kun soivaa vinyylilevyä liikutetaan edestakaisin kutsutaan tätä scratchaamiseksi. Nimi termille tulee “repivästä” äänestä jolta scratchaus kuulostaa. Vaikka tekniikan juuret löytyvät jo 1940-luvulta, nousi scratchaus suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvulla. Tekniikan pioneerina pidetään DJ Grand Wizard Theodorea New Yorkista. Grand Wizard Theodore ja Grandmaster Flash kehittivät scratchausta ju
uri nimenomaan New Yorkin alueella.
Alunperin scratchaus kehittyi 1940-luvulla, kun radio DJ:t käyttivät alkeellista scratchaustekniikkaa hakeakseen levystä oikean kohdan, että kappale alkaa ilman taukoa jolloin radiossa ei tule hiljaisia hetkiä. Uskottiin, että hiljaiset hetket radiossa saavat kuulijan vaihtamaan radiokanavaa, jolloin radioiden ohjelmapäälliköt ohjeistivat DJ:tä minimoimaan tällaiset hetket. Näihin aikoihin tekniikka jota kutsuttiin nimellä “back cueing” oli jokaisen DJ:n perustaito. Levy laitettiin lautaselle ja neulan ollessa levyssä kiinni sitä liikutettiin sormella vastapäivään, jolloin oli mahdollista hakea tarkasti se kohta mistä musiikki alkaa. Radio DJ:t olivat suuressa roolissa levysoitinten kehittymisessä siihen suuntaan, että niillä oli helpompi tehdä back cueingia.
1970-luvulla klubi ja hip hop DJ:t alkoivat käyttämään back cueingia hieman eri tavalla, jolloin scratchaus syntyi. Sen sijaan, että he olisivat vain hakeneet kappaleen alkukohdan, he liikuttivat levyä edes takaisin kappaleen soidessa, luoden perkussiivisia scratch-efektejä. Scratchauksen isäksikin kutsuttu Grand Wizard Theodore sanoi, että scratchaus on nimenomaan back cueingia jonka yleisö vain kuulee.
Beat mixing tai suomeksi biittimiksaus
Tätä pidetään myös DJ:n perustaitona. Biittimiksaus tarkoittaa kahden kappaleen soittamista niin, että kuulija ei kiinnitä huomiota kappaleiden vaihtumiseen. Käytännössä DJ:t soittavat klubi-illassa kappaleita niin, että musiikki ei katkea missään vaiheessa (paitsi tarkoituksellisissa breikeissä). Yhtenä osa-alueena biittimiksauksessa on biittimatchaus (beat matching), jossa DJ saattaa muuttaa toisen kappaleen tempoa tai sävelkorkeutta, jotta se sopii yhteen paremmin toisen kappaleen kanssa.
Tekniikan isänä pidetään Francis Grassoa, joka alunperin tutki levyjen tempoa metronomin kanssa ja haki kappaleita joilla on sama tempo. Nykyään monet DJ-ohjelmat osaavat automaattisesti hakea kappaleen tempon.